Parhaan mahdollisen Guinnessin perässä

Every Beer I Take sai hauskasen kutsun mennä haastattelemaan Guinnessin laatutarkastajaa Darren Nicholsonia hänen visiitillään Helsingissä. Ajatus työkseen Guinnessiä maistelevasta iloisesta irkkumiehestä pulpahti ensimmäisenä verkkokalvoille ja toki tahdoimme tietää asiasta lisää. Tilaisuus järjestettiin O’Learys Forumin pyöreän pöydän ääressä; me miehen toimenkuvasta kiinnostuneet ja herra itse tuopposten äärellä turisten.

Nicholson kiertää ympäri maailmaa Guinnessia merkittävällä volyymilla tarjoavissa maissa tarkastamassa, että asiakkaiden huulille rantautuu ainoastaan parasta laatuaan olevaa mallasjuomaa. Miten tämä sitten käytännössä tapahtuu?

Jokaisesta yhteistyömaasta löytyy Guinnessin tekninen tiimi, joka on koulutettu pitämään huolta siitä, että Guinnessia tarjoavien pubien puitteet ovat kunnossa; kegit ja letkut kohdillaan, hanat paikoillaan ja olut oikean lämpöistä. Nicholsonin mukaan teknisestä tiimistä olisi kuitenkin siirryttävä kohti laaduntarkkailun tiimiä, joka huomioisi laajemmin täydellisen tuopillisen kaatamiseen vaadittavat seikat. Tässä kohtaa Nicholsonin asiantuntijuus astuu kuvaan. Saapuessaan maahan hän palaveeraa maan teknisen tiimin kanssa, kiertää merkittävimmät jakelijat (baarit ja pubit), käy läpi parannusehdotukset tiimin kanssa ja tekee kaupungin Guinnessin laatutilanteesta raportin. Paikat, joissa hän kokee olevan eniten parannettavaa saavat miehen vieraakseen uudemmankin kerran. Huomioitakoon, että Nicholson tokaisi haastattelun tiimellyksessä meidän tuskin törmäävän enää toiste.

Darren näyttää kuinka se Guinness lasketaan.
Darren näyttää kuinka se Guinness lasketaan.

Nicholsonin työ on yhteistyötä Guinnessia tarjoavien tahojen kanssa. Täydellisen tuopposen kaatamiseen ei riitä yksinään puhtaat letkut, oikein asennettu kegi ja toimiva hana. Guinness panostaa kokonaisvaltaisuuteen ja tahtoo tarjota parasta mahdollista laatua kuluttajalle myös Irlannin ulkopuolella. Tämä vaatii aikaa, näkyvyyttä ja taitoa. Nicholson korostaa, että yhtä tärkeää on lasien oikeanlainen muoto, säilytys, puhtaus, sekä tietenkin hommansa osaava oluen laskija. Innovaatiot vaihtelevat eri maissa ja mies oppii matkoillaan jatkuvasti uutta.

Laaduntarkkailun perinteet juontavat juurensa jo panimon alkuajoille asti. Aikoinaan Guinness kuitenkin päätti antaa vastuun teknisestä huollosta pubeille, mutta huomasi pian merkittäviä laadunvaihteluita eri pubien välillä. 1990-luvun lopulla tehtiin testi, jossa yhden kaupungin pubeihin asennettiin optimaaliset puitteet Guinnessin tarjoiluun. Investointi oli suuri, mutta oluen myynnin kasvu oli merkittävä. Tästä lähti päätös laajentaa samat kriteerit muihinkin Irlannin suuriin kaupunkeihin. Prosessi kesti kymmenisen vuotta, mutta nykyisin Irlannista saa lähes poikkeuksetta parasta laatuaan olevaa Guinnessia pubista kuin pubista. Tämä sama tavoite on suunnattu nyt Eurooppaan, joten Darren Nicholsonilla riittää työmaata vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Kysyin Nicholsonilta mielestäni kolme varsin tärkeää kysymystä:

  1. Kyllästytkö ikinä juomaan Guinnessia?
  • Miksi kyllästyisin? Rakastan olutta.
  1. Mikä on työssäsi parasta?
  • Ihmiset. Kaikki ovat erilaisia, kaikki ovat ystävällisiä ja kaikki haluavat vain pitää vähän hauskaa.
  1. Mistä saa parasta Guinnessia Irlannin ja Brittien ulkopuolelta?
  • O’Malleysissä juomani olut oli varsin hyvää. Juuri sopivan kylmää ja vaahto täydellinen. (toim. huom. mies saattoi tuntea pientä painetta ottaen huomioon pöydän täynnä suomalaisia kuunteljoita. Jokatapauksessa HYVÄ SUOMI!)

Huomattakoon, että Guinnessia ajatellessa tulee ensimmäisenä mieleen tämä silkkisen pehmeä tumma kaunotar kutsuvan valkoisella vaahtopäällä. Panimo panostaa kuitenkin jatkuvaan innovointiin ja Dublinista löytyykin varsin mielenkiintoinen brewpubi The Open Gate brewery, jossa Guinnessin luotsaama panijajoukko kehittelee yhdessä olutasiantuntijoiden kanssa mitä villeimpiä mallasjuomia kaukana perinteisestä Guinnessin stoutista. Mikä ihaninta kaikki ideat päätyvät hanoihin. Jotkut oluista jatkavat matkaansa lähikaupunkien pubeihin, mutta osa jää ainoastaan pubin seinien sisälle.

Loppuun vielä pieni faktanurkka:

{"uid":"5e7c93a3-b98a-47d1-9d43-ab037670a4b1","origin":"unknown","total_effects_time":0,"total_effects_actions":67,"effects_applied":2,"effects_tried":0,"total_draw_time":0,"total_draw_actions":0,"layers_used":0,"brushes_used":0,"total_editor_time":34,"total_editor_actions":{},"photos_added":0,"tools_used":{"adjust":1,"crop":1},"longitude":-1,"latitude":-1,"fte_image_ids":[]}
Mairea hymy onnistuneen laskun jälkeen.
Guinnessin ensimmäinen kaato, jossa lasi täytetään noin 1,5 sentin päähän lasin yläreunasta kestää 12-15 sekuntia. Tämän jälkeen katse katoaa lasin uumenissa tapahtuvaan kuohuntaan 118-120 sekunniksi, jonka jälkeen vaahto on asettunut kauniisti oluen pinnalle. Seuraa toinen kaato, jolla lasi täytetään ja vaahdon päälle saatetaan kuvioida tunnusomainen apila.

Kaiken kaikkiaan kestää siis keskimäärin 2,5 minuuttia tilauksesta saada tämä taideteos huulillensa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *